Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2017

Mistä puhutaan?

Kysyessämme pari vuotta sitten millainen on elämä, aloimme puhua yllättävän paljon kuolemasta. Tämän syksyn aikana taas aloimme käsitellä nimenomaan kuolemaa – ja päädyimmekin pohtimaan paljon elämää.

Olemme käsitelleet kuolemaa, sotaa, nälkää ja sairautta – siis mm. kipua, menetystä, vihaa, kaipausta ja yksinäisyyttä. Työskentely oli tyssätä alkuunsa, koska aiheet eivät ole millään muotoa kevyitä. Tuntui kuitenkin siltä, että tästä olisi mahdollista sekä löytää itse että sanoa jotakin tärkeää juuri siksi. Tuntui myös siltä, että on puhuttava sellaisesta, joka kuitenkin koskee meitä kaikkia.

IMG_20171108_140614_972
Some-kuvan perusteella saattaa vaikuttaa tarmokkaalta ja säteilevältä, vaikka todellisuudessa olo olisi ollut monta viikkoa lähinnä toimeton, neuvoton ja ahdistunut. Hassunhauskoille arkipäivän kömmähdyksille kehtaa nauraa isollakin porukalla ja ne tekevät meistä vähän samaistuttavamman verkkaripiereskelijän kiiltokuvan sijaan. Niiden takaa löytyy kuitenkin jotakin vielä paljon rumempaa ja luotaantyöntävää, mitä ei ole tarkoituskaan jakaa koko maailmalle avoimena päiväkirjana, koska sellaisena niitä ei haluta eikä pystytä kohtaamaan. Vielä vähemmän ihmistä niiden alla.

Kyllä, sairaus, viha, nälkä ja kuolema ovat kamalia ja vaikeita asioita, mutta en pelkää käsitellä niitä, koska niitä ei tarvitsisi pelätä. Jos on joutunut luopumaan omasta viisaudestaan koska se ei kaikkia solmuja selvitä, ei vain hyödytä eikä halua enää taistella tuulimyllyjä vastaan. Kun on menettänyt jotakin kaunista ja tärkeää, pysähtyy vastedes hetkeä kauemmin arvokkaan äärelle. Sen jälkeen kun on miettinyt mitä jos elämä päättyisi nyt, ei oikeastaan pelkää enää mitään. Jos kauheuden katsominen ei ole enää poikkeus vaan säännönmukaisuus niin ainakin tietää elävänsä.
Silti sitä takertuu tämän tästä murehtimaan yhtä sun toista pientä ja suurta, koska elämä ei ole järkevää tai sitä, mitä siitä tekee, vaan monimutkaista.

On ok, että on huonoja päiviä. On ok, että ei ole ok.
On ok olla väärässä paikassa, alisuoriutunut, tyhmä, ruma ja rikki ja on ok, jos ei menesty eikä selviydy.
On ok olla kamala ja vaikea. On ok olla ihminen.

Siksi kaikesta kuuluu tehdä taidetta.