Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2019

Sanomatiivistettä – älä laimenna

Ihmisroska näytelmässä "Vihan pidot"

Ihmisroskan elintila käy pieneksi teatteriryhmä Ellipsin näytelmässä ”Vihan pidot”

Eräänä aamuna havahduin tuolissani ja huomasin muuttuneeni suunnattomaksi ihmisroskaksi.

Tarkkailin joutavaa olemustani eikä se herättänyt oikein minkäänlaisia tunteita. Pitäisi siivota. Ehkä keväämmällä.

Se alkoi hiljaa ja huomaamatta. Aluksi oli tavallaan kiehtovaa katsoa kaikkea sivusta, olla pois tieltä ja tarkkailla niiden ihmisten kiireitä, jotka eivät vielä olleet löytäneet itselleen sopivaa kierrätysastiaa.

Vähitellen muutuin niin näkymättömäksi, että se tuntui supervoimalta. Saatoin tulla ja mennä kenenkään huomaamatta. Keskustelut puhuttiin lävitseni, joten kuulin mehevimmät juorut ja suloisimmat salaisuudet, enkä oikeastaan edes ollut paikalla.

Töissä ei kukaan kaivannut, jos päivä olikin kulunut sitä pohtiessa, että onko rehellisempää olla tekemättä mitään vai edes näyttää siltä, että olisi hyödyllinen.

Lopulta ihmiset kävelivät ylitseni. Nipistin itseäni. Se sattui. Kai. Olin niin huomaamaton, että en ollut varma itsekään.

Sitten tuli haju.

Tiedättehän – on täysin luonnollinen asia, että aikansa oltuaan roskat alkavat haista ja silloin ne taas huomataan. Ja minut huomattiin.

Tämä oli ihmisroskan monologi teatteriryhmä Ellipsin näytelmästä “Vihan pidot”. Siihen tuli mukaan vähintään ripaus kafkamaisuutta, poliitikkojen sanomisia, reilun vuosikymmenen kokemus tietotyöstä ja hieman huolta työpaikkojen ilmapiiristä.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani minulla on 46 välilehteä auki puhelimen selaimessa odottamassa parempaa aikaa tutustua niihin. Joku voisi olla sitä mieltä, että auki olevat välilehdet mittaavat suoraan keskeneräisten asioiden määrää ja siinä tapauksessa mittari osoittaisi vakavaa elämänhallinnan menetystä. Ajoittain tällaisessa mittaamisessa voi olla osa totuutta.

Mainitsemillani välilehdillä on ainakin erilaisia mahdollisia tekniikoita rakentaa rekvisiittaa, ideoita puvustamiseen, kourallinen kirjallisia lähteitä, opetuksia ja artikkeleita ilmiöistä ja suuntauksista, kuvauksia ja arvioita toisten taiteilijoiden projekteista, melko reilusti psykologiaa ja pedagogiikkaa, itselle uusia menetelmiä ja pari muuten vaan mielenkiintoista aivojen tyhjäkäyntiä varten säästössä olevaa tutkimuskohdetta. Osa ehtii vanhentua, ennen kuin ne pääsevät tarkempaan lukemiseen, mutta ne ovat silti osa prosessia, josta mahdollisesti tiivistyy jotakin valmiiksi lopputulokseksi.

Tällainen asioiden ja ajatuksien tiivistäminen on yksi osa taiteilijan työtä. Tutkia kaikkea sitä mitä on tai on ollut ja näyttää mitä voisi olla. Kun taiteilijan työ on tehty, niin tuosta tiivisteestä saa irti paljon enemmän kuin ensisilmäyksellä vaikuttaa. Jeesus teki tällaista työtä kertoessaan vertauksia. Jokaiseen vertaukseen tiivistyy suuria kokonaisuuksia, joista on riittänyt ammennettavaa vuosituhansiksi ja kuitenkin samalla vertaukset vaikka hyvästä paimenesta tai kylväjästä puhuivat asioista, jotka olivat kuulijoille tuttuja.

Edelleen tarvitaan taiteilijoita ja muita ihmisiä, jotka tiivistävät informaation ja mielipiteiden hälinän merkityksellisiksi kokemuksiksi ihmisille ja tekevät siitä ymmärrettävää.