Avainsana-arkisto: marginaalisuus

Keskustelin Turkasta

Stereotyyppinen kuva teatteri-ihmisestä

Stereotyyppinen kuva teatteri-ihmisestä

Ovela ilme tuli miehen kasvoille, hän kumartui puoleeni ja kuiskasi: ”Teetkös sinä sellaista turkkalaista teatteria?”

Tällaisia keskustelunaloituksia tulee melko usein. Kummallisuus on kiehtovaa ja kun puhutaan suomalaisesta teatterista, niin Turkka edustaa sitä hyvin. Tai käsitystä teatterista ylipäätään. Joskus tästä lähtee ihan hyvä keskustelu vallankäytöstä, vastuusta, jälkiturkkalaisesta traumasta, luottamuksesta, taiteilijaneromyytin vaarallisuudesta tai ihmisyydestä.

Monesti kuitenkin teatteri on pelottava sana. Kun teatteri mainitaan, niin osa ihmisistä jo sulkee korvansa. He eivät koe kuuluvansa niinsanottuihin teatteri-ihmisiin, joten kaikki mitä sanotaan sen jälkeen koskee jotakuta muuta. Teatterin tekeminen koetaan erikoisihmisten kummallisuutena ilman kosketusta arkipäiväiseen elämään.

Tämänkertainen Turkasta alkanut keskustelumme oli hyvä ja tärkeä. Keskustelua lopetellessa mies jatkoi: ”No mutta kaikkienhan pitäisi tehdä teatteria, kun tuosta on hyötyä koko elämään”.